Saavuin siis Santiagoon 27.7. kahdenkymmenen tunnin lentojen jälkeen. Kaikille tänne tuleville vaihtareille oli suuniteltu neljä päivää kestävä valmennus, jonka jälkeen me sitten siirryttiin perheisiin. Miulle ensimmäinen yö oli aika vaikee, koska erilaisen bekteerikannan takia oksensin koko yön enkä voinut edes luottaa hanaveteen, että olisin voinut juoda jotain. Jouduin lepäilemään lounaaseen asti ja silti olin aika puhki koko päivän.
Kaiken kaikkiaan valmennus oli kuitenkin hauska. Sain tavata kaikki muut Chileen tulleet vaihtarit ja ihailla upeita maisemia. Suurin osa muista vaihtareista oli saksalaisia tai tanskalaisia, mutta löytyi meitä myös muualta. Ohjelmassa oli paljon erilaisia leikkejä ja info-tuokioita chileläisten koulusta, perheistä, ihmissuhteista ja kulttuurieroista.
Sitten vihdoin eilen mentiin käymään YFU chilen toimistolla ja Santiagossa tai sen lähistöllä asuvat vaihtarit saivat tavata perheensä. Mie jouduin malttamaan vielä hetken, koska miulla oli edessä parin tunnin lento pohjois-chileen, Antofagastaan. Lensin yhdessä saksalaisen Rebecan kanssa, joka tulee myös asumaan täällä.
Kun oltiin perillä saatiin lentohenkilökunnalta lahjaksi pussilliset pähkinöitä ja karkkia (muille ei moisia ylellisyyksiä jaettu. Luulta,vasti koska oltiin niin eurooppalaisen näköisiä:D ) ja päästiin tapaamaan perheemme. Miulla oli vaan isä vastassa. Sit ajettiin kotiin ja pääsin tapaamaan myös host äitini ja 1 ja 3 vuotiaat host siskoni. (tässä vaiheessa kello oli noin 7)
Matkalla kotiin miulle kerrottiin, että miun tulevat luokkalaiset on järjestäny miulle bileet ja miun ope ja kolme luokkalaista tuli hakeen miut sinne. Tapasin paljon ihmisiä, sain tietää paljon uusia nimiä (joita en enää muista), sain kuulla paljon espanjaa ja olin kokoajan huomioituna. Puoliltaöin aloin väsyä ja miettiä että pitäisiköhän lähteä. En ollut sopinut mitään kotiintuloaikaa. Kun tultiin kotiin, sekä miun host perhe että hostisän siskon perhe ja niiden pienet lapset oli kaikki hereillä ja grillaamassa takapihalla. Olin kuitenkin niin väsynyt, että menin suoraan nukkumaan.
Nyt oon edelleen väsynyt ja hämmentynyt, mutta myös tosi onnellinen. Miun perhe täällä on tosi mukava ja tytöt on tosi uteliaita ja söpöjä. Varsinkin nuorempi on hyvää seuraa kun puhutaan suunnilleen yhtä paljon espanjaa niin kommunikaatio toimii.
-Tilhi
