tatuaje y calama

Tässä vaihtovuoden aikana miun päässä kehittyi ajatus siitä, että haluisin ottaa itselleni tatuoinnin täällä Chilessä. Täällä tatuoinnit on paljon halvempia ja jonotusajat olemattomia suomeen verrattuna ja onhan se tosi ikuinen muisto tälläisestä ikimuistoisesta kokemuksesta. Sen kyllä tiesin jo valmiiks, että minkä laisen tatuoinnin haluisin; kuvan omasta alkuperäisestä nimestäni, varputalvikki (nykyään sarjatalvikki). 

Aika pitkään jahkailin ja kyselin miun tatuoiduilta kavereilta, minne kannattaisi mennä ja sitten lopulta menin ja otin. Oon ihan älyttömän tyytyväinen lopputulokseen. Tekemiseen meni noin 45 minuuttia ja voin kyllä myöntää, että tuntuivat aika pitkiltä. Ei kuitenkaan mitään älytöntä kipua ollu, mitä nyt välillä vähän enemmän kirpas. Vähän huonosti näkyy kuvasta, mutta tuo on siis miun pohkeessa.

Samana iltana menin vielä miun kahen kaverin kanssa pieniin kotibileisiin ja sitten seuraavana päivänä oli Caron tanssigaala, jonne mentiin melkein koko porukan voimin (vain Monse puuttuu). Se oli ihan älyttömän hieno, hyvin suunniteltu ja täydelliseksi harjoiteltu. Esityksen juonena oli kertoa Marilyn Monroen elämänkerta. 

Esityksen jälkeen Caron vanhemmat tarjos meille (Kathy,Ana ja Yare oli jo mennyt) illallisen ravintolassa. Ennen ruokaa meitä tuli viihdyttämään yks taikuri. En oo varmaan koskaan nähny taikatemppuja niin lähellä miun omaa naamaa. Jättivät hämmästelemään. 

Pari viikkoa edellä mainituista tapahtumista, Javan perhe kutsui miut matkustamaan niiden mukana vielä pohjoisempaan Chileen, Calamaan. Miun oli tarkoitus mennä Javan kanssa edeltä keskiviikkoiltana klo 9, mutta me missattiin meidän bussi huonon infon takia ja lopulta päästiin lähtemään vasta puoli 5 aamulla. Javalla oli Calamassa heti 9 yhdeksältä hammaslääkäri, jossa se valmisteltiin tulevaan 2 viisaudenhampaan poistoon ja sitten myöhemmin päivällä ne poistettiin. Java oli tosi raukka koko meidän reissun ajan, eikä se pystynyt syömään muuta kun nestettä ja vauvan ruokaa.

Me yövyttiin Javan mummolassa, jossa asuu myös sen serkkujen perhe. Ne oli kaikki ihan tosi sympaattisia ihmisiä. 

 Me käytiin mm. parque el loa ssa, katsomassa (kaukaa) tosi vanhaa kaivosta, tuulimyllyillä, kuvailemassa loa -joella ja San Pedro de Atacamassa (vihdoin!). Alla olevasta kuvasta näkyy tosi hyvin miten keskellä ei yhtaan mitään Calama on.

Reissu oli Super kiva, ja koska maanantai oli juhlapäivä, me ei missattu enempää kuin 2 päivää koulua, vaikka oltiin reissussa melkein viisi päivää. Ostin mm. bomber-takin ja ihan jumalattoman kokosen alpakanvillakaulahuivin.

Nyt tuostakin reissusta on kulunut jo hetki. Oon sairastellu viime torstaista asti aika pahasti, oksensinkin pari kertaa, mutta nyt vihdoin tuntuu että alan olla ohi pahimmasta. Tänä aamuna oli vielä kauhee olo, mutta jouduin menemään kouluun tekemään fysiikan kokeen ja hoitamaan Jeremiaksen asioita, koska sekin on kipeenä. Ulkona olo kuitenkin auttoi ja piristi ja sain käytyä apteekista särkylääkettä samalla reissulla. Otin loppupäivän tosi rennosti ja nyt on ihan uudistunut olo.

-Tilhi

ps. tuossa kuvassa missä näyttää olevan lunta, maassa on oikeasti suolaa.

el viaje 24.3.-1.4.

23.3.2017 menin aamulla koulun sijasta lentokentälle odottelemaan miun lentoa Santiagoon. Saavuin sinne kahdentoista aikaan, mutta jouduin odottelemaan muutaman tunnin, että miun kaveri ja sen perhe pääsi myös perille. Lentokentältä mentiin tsekkaamaan meidän yöpaikka ja sitten syömään ja hakemaan miun keikkalippu.

Lopulta illalla otettiin uber Santiagon stadionille.(kyseessä siis Justin Bieberin keikka) Ovilla erotuttiin toisistamme, koska miulla oli halvempi lippu kun Catalla ja sen siskolla. Pari tuntia lisää odottelua ja sitten keikka vihdoin alkoi. Ihmiset puski tosi paljon ja kilju (miekin) ja hyppi ja mitä nyt keikoilla aina tehdään. Miulla oli aika hyvä fiilis, vaikka en nähnytkään paljon, en osannut kaikkia biisejä ja korvat meinas kuolla. Keikan jälkeen olin ihan poikki ja mentiinkin kaikki heti nukkumaan, kun päästiin takas asunnolle.

Seuraavana päivänä otettiin aamu aika rennosti ja lähdettiin sitten ñam festareille (latinalaisamerikkalaisen ruuan festivaali). Saatiin kokeilla paljon erilaisia ruokia Chilen eripuolilta. (mm. juustoja, hunajaa, piscoa, marjoja, merilevää)

Puoli neljältä Cata ja sen äiti tuli saattamaan miut YFUn toimistolle, jonne jäin odottelemaan kauan odotetun vaihtarimatkan alkua. Jouduttiin odottamaan aika pitkään ennen kuin bussi lopulta saapui ja me alotettiin meidän 12 tuntinen bussimatka Puconiin.

Pucon on ihan super nätti paikka, joka elättää ittensä lähinnä turisteilla. Maisemat oli ihan erilaisia kuin Antofagastassa. Talot oli puisia ja jotenkin aika eurooppalaisia (Pucon on aika suurilta osin Saksalaisten uudisasukkaiden rakentama). Me majoituttiin 6-8 hengen mökeissä. (ja mukana meitä oli 36) Puconissa käytiin ainakin mapuche museossa, canopyssä, reftingissa ja kuumilla lähteillä. Mie olin pakannut ihan naurettavan vähän lämpimiä vaatteita ja palelin ihan hulluna. Miulla ei myöskään ollut sadetakkia, vaikka sitäkin olisi tarvittu. Sain kovan yskän, mutta muuten en onneksi pahemmin sairastunut.

Seuraava matkakohde oli Puerto Varas, joka oli myös ihan älyttömän kaunis paikka. Siellä me asuttiin hotellissa Llanquihue-järven rannalla. Puerto Varasista käsin me käytiin Vicente Perez Rosales kansallispuistossa ja Peullassa. Näin ensimmäisen tuivuoreni Osornon (ja oli siellä toinenkin pienempi) ja ostin alpakkanvillatakin.

Peullaan me mentiin turistiveneellä ja maisemat oli tosi upeat. Perillä me syötiin lounas ja mentiin sitten bussilla ympäri aluetta ja keskeltä jokea (hintsusti matalampi kuin joet suomessa) ja käytiin pienellä lauttaretkellä toisella joella ja sitten mentiin katsomaan laamoja ja emuja (ja lampaita, vuohia, kanoja ja villisikoja)

Matkalla takaisin Santiagoon me käytiin Puerto Montissa ja Frutillarissa. Puerto Montissa mentiin käsityö marketille ostelemaan tuliaisia. (en ostanu juuri muitään).

Yhteensä matka Santiagoon kesti noin 15 tuntia. Perillä me odoteltiin toimistolla, että meidän uudet host-perheet tulisi hakemaan meidän koteihinsa. Mie päädyin perheeseen, jossa oli vanhemmat ja kaksi lasta Anto (6v) ja Benja (11v), kissa, koira ja taloudenhoitaja Sunny. Tulin alusta asti kaikkien kanssa juttuun. Meillä oli toisena iltana YFUn toimistolla internacional dinner, jonne kaikkien piti tuoda ruokaa omasta kotimaasta. Mie vein pullia (Iitun idea), joista miun host perhe tykkäs niin paljon, että seuraavana päivänä ne osti uudet ainekset ja teki itse lisää.

Ennen dinneriä kävin Kristiinan(virosta), Reetan(Sveitsistä) ja Marian(suomesta) kanssa tutkimassa Santiagon keskustaa ja Costanera centeriä. Sieltä ostettiin yougurtlife nimisestä frozenyougurt paikassa, joka oli ihan täydellistä (mut kallista).

Seuraavana päivänä pakkasin kamat ja menin Rebecan host perheen luo hetkeksi ennen kuin ne sitten heitti meidät lentokentälle ja me palattiin takas Antofagastaan.

Kaiken kaikkiaan reissu oli yks parhaista asioista (jos ei paras) mitä miulle on täällä vaihdossa tapahtunu. Meitä oli Tanskasta (paljon), Saksasta (myös paljon), Sveitsistä, Virosta, Itävallasta, Etelä-Afrikasta ja Suomesta, mutta huolimatta eri kansallisuuksista porukassa me puhuttiin espanjaa. Suurin osa Tanskalaisista tosin oli vain tanskalaisten kanssa puhumassa tanskaa. Koko matkan ajan meillä kulki mukana myös Luz meksikoska ja Daniel, jotka oli YFUn henkilökuntaa ja Alejandro, joka oli turistiopas. Alejandro oli ihan super energinen ja mahtava tyyppi, YFU tyypit aika ikävystyttäviä.

Odotan innolla meidän reunionia toukokuussa!!

-Tilhi

mi colegio

Miun elämässä ei tällähetkellä oo hirveesti raportoitavaa nyt kun koulu taas alkoi, joten ajattelin kuulumisien sijasta tehdä tälläisen pienen infopostauksen miun täkäläisestä koulusta.

Käyn nyt koulun viimeistä luokkaa IV medio (sama kun lukion 3.)En oo ihan perillä miten alemmat luokat toimii, joten puhun nyt vaan omasta kokemuksestani eli koulun kahdesta viimeisestä luokasta.
Meidän koulussa on oppilaita päiväkotilaisista lukion viimeiseen luokkaan. Mie oon samassa koulussa miun 4 vuotiaan host-siskon kanssa (ja miun host-isä on enkun ope samassa koulussa myös). Koulun nimi on Colegio San Agustin de Antofagasta.

Koulu alkaa joka päivä klo 8 ja kestää pisimmillään 17.15 asti. Pitkinä päivinä meidän pitää tuoda oma lounas kouluun (lounas on myös mahdollista ostaa koulusta) ja lämmittää se ruokalan microssa. Keskivookoisin ja perjantaisin meillä ei ole ollenkaan lounasta, vaan päivästä selvitään kekseillä.

Koulupuku on pakollinen nykyään joka päivä, mutta sillon kun tulin tänne, meillä oli mahdollista pitää normaaleja vaatteita kahdesti viikossa pientä maksua vastaan. Pukuun kuuluu hame tai housut, harmaat polvisukat, mustat kengät, vihreä neule joko hihoilla tai ilman ja koulun logolla varustettu t-paita. Meillä on myös ns. liikkapuku, jota pitää käyttää sinä päivänä kun on liikkatunti. Juhlatilaisuuksissa hameen kanssa käytetään valkoista kauluspaitaa, lyhythihaista liiviä ja koulun kravaattia.

Tuossa alhaalla näkyy miun tämänhetkinen lukujärjestys. Electivo tarkoittaa pitkää ainetta. Miulla on pitkä matikka ja fysiikka. Mahdollista on valita myös bilsa ja kemia tai äidinkieli ja historia. Musiikista ja kuviksesta on myös mahdollista valita vain toinen. Miulla on musiikki. Meillä on jokaisen kahden tunnin välein välitunti.

Tunnit on aika samanlaisia, kun suomessakin (tylsempiä), mutta erojakin löytyy. Täällä ei ole smart boardeja, vaan kaikki opetus hoidetaan dokumenttikameran ja tussitaulun kanssa. Täällä ei myöskään oo kirjoja läheskään kaikissa aineissa ja niissä missä on, sitä ei oikeestaan käytetä. Opetus on usein tosi opettajajohtoista, mut se vaihtelee aika paljon eri opeilla. Meillä on oma kotiluokka, jossa pidetään kaikki tunnit (paitsi electivot ja musa/kuvis), vaan opet vaihtuu.

Kysymyksiä saa esittää.

-Tilhi

netti, por fin

Selityksenä hiljaiselolleni: 28.12.2016 - 6.2.2017 meillä ei ollut lainkaan internet yhteyttä kotona. Tässä viime postauken jälkeen vaihtui vuosi, täytin 18,vaihoin miun huoneessa järjestystä ja Jeremias oli kuukauden englannissa.

Käytiin pari kertaa rannalla ja miun host-mummo esitteli miulle kaikenlaisia erilaisia mereneläviä. Ranta oli tosi kivinen ja keikki kalliot oli pienten simpukoiden peitossa. Kaikilla piti olla kengät jalassa, jos halusi mennä vähän syvemmälle uimaan ettei vahingossa astuisi merisiilien päälle. Rannan "hiekkaosuus" koostui pelkästään pienistä fossiileista ja simpukoista. Poltin miun selän tosi pahasti. Se oli melkein viikon kosketusarka ja lopulta koko selän iho kuoriutu pois.

Oon myös viettänyt jonkun verran aikaa miun kavereiden kanssa. Miun synttäreinä miulle järjestettiin yllätys synttärit, siitä kaks päivää ja oli Catan synttärit ja siitä kaks päivää oli Pierin synttärit. Ollaan muutenkin hengailtu ja olin tällä viikolla kaks yötä Monsella. (opetin ne pelaamaan läpsyä)

Meidän lähelle tuli uusi bussilinja, jota oon ahkerasti käyttänyt. Löysin keskustasta kirjaston, josta on tullut yks miun lempipaikoista. Se on vanha ja iso kivirakennus, sisältä tosi valkoinen ja valoisa ja tosi hilhainen huolimatta siitä, että se on ihan keskustassa ja heti oven takana on autotie. Siellä on myös tosi ihana sisäpiha, jossa on viihtyisä kahvila! Enkunkielisten kirjojen valikoima ei oo mikään hirveen kattava, mutta niitä kuitenkin on. Oon lainannut (ja lukenut) To kill a mockingbird ja eragonit ensimmäisestä kolmanteen. Ainoo huono puoli on se, että se on aika kaukana ja kirjojen laina-aika on vaan 10 päivää.

Oon käyny myös: ostoskeskuksella (ja ostanu pari uutta vaatetta), kuntosalilla (ja zumbassa) ja uima-altaalla. Kaikki tavaratalot on ihan täynä julkisten koulujen koulupukuja, koulukenkiä, valkoisia kauluspaitoja jne. Lomaa on kuitenkin vielä jäljellä:) Jouduttiin perumaan meidän lomareissu Etelä-Chileen siellä riehuvien metsäpalojen takia.

-Tilhi