Tässä vaihtovuoden aikana miun päässä kehittyi ajatus siitä, että haluisin ottaa itselleni tatuoinnin täällä Chilessä. Täällä tatuoinnit on paljon halvempia ja jonotusajat olemattomia suomeen verrattuna ja onhan se tosi ikuinen muisto tälläisestä ikimuistoisesta kokemuksesta. Sen kyllä tiesin jo valmiiks, että minkä laisen tatuoinnin haluisin; kuvan omasta alkuperäisestä nimestäni, varputalvikki (nykyään sarjatalvikki).
Aika pitkään jahkailin ja kyselin miun tatuoiduilta kavereilta, minne kannattaisi mennä ja sitten lopulta menin ja otin. Oon ihan älyttömän tyytyväinen lopputulokseen. Tekemiseen meni noin 45 minuuttia ja voin kyllä myöntää, että tuntuivat aika pitkiltä. Ei kuitenkaan mitään älytöntä kipua ollu, mitä nyt välillä vähän enemmän kirpas. Vähän huonosti näkyy kuvasta, mutta tuo on siis miun pohkeessa.
Samana iltana menin vielä miun kahen kaverin kanssa pieniin kotibileisiin ja sitten seuraavana päivänä oli Caron tanssigaala, jonne mentiin melkein koko porukan voimin (vain Monse puuttuu). Se oli ihan älyttömän hieno, hyvin suunniteltu ja täydelliseksi harjoiteltu. Esityksen juonena oli kertoa Marilyn Monroen elämänkerta.
Esityksen jälkeen Caron vanhemmat tarjos meille (Kathy,Ana ja Yare oli jo mennyt) illallisen ravintolassa. Ennen ruokaa meitä tuli viihdyttämään yks taikuri. En oo varmaan koskaan nähny taikatemppuja niin lähellä miun omaa naamaa. Jättivät hämmästelemään.
Pari viikkoa edellä mainituista tapahtumista, Javan perhe kutsui miut matkustamaan niiden mukana vielä pohjoisempaan Chileen, Calamaan. Miun oli tarkoitus mennä Javan kanssa edeltä keskiviikkoiltana klo 9, mutta me missattiin meidän bussi huonon infon takia ja lopulta päästiin lähtemään vasta puoli 5 aamulla. Javalla oli Calamassa heti 9 yhdeksältä hammaslääkäri, jossa se valmisteltiin tulevaan 2 viisaudenhampaan poistoon ja sitten myöhemmin päivällä ne poistettiin. Java oli tosi raukka koko meidän reissun ajan, eikä se pystynyt syömään muuta kun nestettä ja vauvan ruokaa.
Me yövyttiin Javan mummolassa, jossa asuu myös sen serkkujen perhe. Ne oli kaikki ihan tosi sympaattisia ihmisiä.
Me käytiin mm. parque el loa ssa, katsomassa (kaukaa) tosi vanhaa kaivosta, tuulimyllyillä, kuvailemassa loa -joella ja San Pedro de Atacamassa (vihdoin!). Alla olevasta kuvasta näkyy tosi hyvin miten keskellä ei yhtaan mitään Calama on.
Nyt tuostakin reissusta on kulunut jo hetki. Oon sairastellu viime torstaista asti aika pahasti, oksensinkin pari kertaa, mutta nyt vihdoin tuntuu että alan olla ohi pahimmasta. Tänä aamuna oli vielä kauhee olo, mutta jouduin menemään kouluun tekemään fysiikan kokeen ja hoitamaan Jeremiaksen asioita, koska sekin on kipeenä. Ulkona olo kuitenkin auttoi ja piristi ja sain käytyä apteekista särkylääkettä samalla reissulla. Otin loppupäivän tosi rennosti ja nyt on ihan uudistunut olo.
-Tilhi
ps. tuossa kuvassa missä näyttää olevan lunta, maassa on oikeasti suolaa.
