Välitilassa

Tänään tulee täyteen kaksi viikkoa Chilessä. Paljon uutta kerrottavaa miulla ei kuitenkaan ole. En oo pystynyt vielä menemään kouluun, koska en oo saanu vielä kirjallista lupaa siihen. Tästä johtuen oon yleensä päivät yksin ja illat perheen kanssa. En myöskään voi juurikaan poistua kotoa omin avuin, koska miulla ei oo omaa kotiavainta ja ovia ei voi jättää auki. Välillä miulla on vähän vangittu olo ja en oo myöskään oppinut hirveästi espanjaa mikä vähän harmittaa. Viimeisimmät kolme päivää oon kaiken lisäksi ollut kipeänä.

Kuulostaapas miun elämä masentavalta. Oikeesti ei miulla oo hirveesti valittamista. Miun perhe on ihan super mukava ja kärsivällinen miun kielellisten puutteiden ja väärinymmärrysten kanssa. Trini (kolmevuotias host siskoni) on ottanu tavakseen tulla miun huoneeseen joka päivä ja kiskoa miut mukaan johonkin leikkiin. Aina ei huvita, mutta kyllä se silti tuntuu kivalta että ainakin joku haluu viettää aikaa miun kanssa. Oon myös seurannu Olympialaisia varmaan ekaa kertaa ikinä.

Miulle on lupailtu, että pääsisin tän viikon aikana kouluun ja käytiin jo hommaamassa miulle koulupuku. Sain hameen ja liikuntapuvun hupparin ilmaseksi lahjoituksena Jeremiaksen opettaja kollegalta ja loput vaatteet puoleen hintaan, koska oon niin spesiaali :-D Tosi halvalla pääsin siis! Nyt vaan ootan, että pääsisin oikeesti käyttämään sitä.

Arjen alkua odottaessa -Tilhi