Puhuin kieliasiasta oman (host)perheeni kanssa ja päädyttiin siihen, että nyt loppuu miun helppo elämä ja alkaa kunnon kielikylpy. Tarkoittaa siis sitä, että miun host isä joka on tähän asti puhunit englantia miulle, lopettaa sen. Pakotan itseni oleen siitä ilonen, koska miusta tuntuu, että oon kielen oppimisessa pahasti muita vaihtarikamuja jäljessä.
Jostain syystä miusta tuntuu kokoajan siltä, että en oikeestaan tee täällä mitään, mutta se ei ees oo totta. Esimerkiksi viimeviikolla kävin Happylandissa (lasten sisätilahuvipuistopeliluolajuttu), meillä oli koulussa science fair, esiinnyin ekan kerran orkesterin kanssa täällä, meillä oli koulukuvaukset ja miun host äitillä oli synttärit. Joka päivä kävin tietysti koulussa, tein pari koetta ja läksyjä ja hengasin kavereitteni kanssa.
Tällä viikolla ollaan lähdössä Peruun, jonne toivottavasti pääsen mukaan! Chileläiseen tapaan nää ei oo turhan tarkkoja aikatauluista ja saattaa olla liian myöhäistä saaha miulle lupa poistua maasta, vaikka ollaankin menossa tuohon ihan lähelle. Vaihtoehtona ois ollu lähtee meidän fysiikan ryhmän kanssa retkelle. Toivon kuitenkin hartaasti että pääsen matkaan ja rajalla ei tule ongelmia!
Tänään Joensuussa satoi ensilumi ja katoin tosi haikeana suomikavereitten mystoryja ja muita kuvia somessa. Oon tosi kyllästynyt täkäläiseen säähän. Se on aina sama! Viime viikolla oli vähän tavallista tuulisempaa, mutta ei mitään kummempaa. Kaipaan sadetta niin kovasti, ja lunta! Kaipaan myös suomen luontoa; metsiä, sieniä ja makeaa vettä.
-Tilhi
ps. puhuin yks päivä äitin kanssa skypessä ja se sano, että miun pitäisi mainita täällä, että olen siis käynyt Atacaman aavikolla ja siellä näytti tältä: