Päiväkirjan korvike

Viime blogitekstistä on vähän reilu 7 vuotta, mutta nyt taas kerran vaihtoon lähteneenä tulikin idea, että pitäisiköhän kirjoitella taas tänne. Taka-ajatuksena on saada myös koettuja paikkoja ja tapahtumia talteen kuvineen päivineen, mikä ei normaalissa päiväkirjan pidossa onnistu niin helposti.

Oon siis nyt ollut Norjassa vähän yli kaksi ja puoli kuukautta tekemässä gradua ja harkkaa (ja matkustelemassa), ja asustelen Tromssassa Tromsøyan saarella. Ajettiin tänne puoliksi äitin kanssa 2. kesäkuuta ja äiti jäi pariksi päivää kyläilemään. Ehdittiin käydä yhdessä huiputtamassa kaksi tunturia ennen kuin äiti ajeli sitten itsekseen 5. päivä aamulla takaisin Suomen puolelle.

Ensimmäinen meidän huiputtamista tuntureista oli Nattmålsfjellet (296m), jossa oli mukana myös miun Graduohjaaja (jonka äiti tuntee entuudestaan) ja sen koira. Tää oli oikein sopiva ensimmäiseksi Norjan vaellukseksi, ei ollut liian rankka (vaikka meitsi puuskuttikin koko matkan) ja maisemat kelpasivat nekin.

Seuraava retki tehtiinkin kahdestaan äitin kanssa Grønnlibrunan (401m) huipulle ja siinä oli vähän enemmän haastetta. Nousu ei sinänsä ollut vaativimpia, mutta sulamisvesien takia polku oli paikoittain puro. Jouduttiin myös kahlaamaan pienen kosken läpi, jonka virtaus näytti huomattavasti vuolaammalta, kuin mitä se loppupeleissä olikaan. Maisemat eivät taaskaan pettäneet, ja bongailtiin myös matkanvarrelta tunturikasvillisuutta (sieliköitä, uuvanoita, ruohokanukoita...). 

 

Tunturiseikkailujen ohella käytiin yhdessä tutustumassa myös Marbion labratiloihin, joissa pääsen tekemään graduhommia. Marbion labrojen lisäksi työskentelen myös UiT:n (yliopiston) Norges fiskerihøgskolen laboroissa. 

Äitin lähdön jälkeen jatkoin lähiseutujen tutkimusmatkailua omillani ja kävin tarkastamassa mm. kaupunginkirjaston, keskustan, Prestvannet -järven, jonka vieressä asun, Polarmuseon, peikkomuseon sekä saaren parhaan uimarannan Telegrafbuktan (vesi oli niin kirkasta ja kylmää!). Päädyin myös ihmisjoukkoa seuraamalla merenelävä -ruokafestareille, jossa sain koota itelleni ilmaisen katkarapuleivän.

Seuraavat viikot jatkuivatkin samalla mallilla; viikot olin töissä (=turvallisuuskierroksia, maljojen ja kasvatusliuosten tekoa, mikroskopointia, ensimmäinen virusseula, hiivojen eristämistä jne.) ja viikonloppuina kävin tutustumassa lähimaastoon ja kävin huiputtamassa pari uutta tunturiakin. Niin ja siis, graduaiheena miulla on arktiset merihiivat ja niiden virukset.

Ensimmäinen viikonloppujen vaelluskohteista oli Storfjellet (415m), jonka kävin kiipeämässä kahden italialaisen ja yhden ranskalaisen opiskelijan kanssa. Reissu oli yllättävän rankka liian lämpimän sään ja auringonpaisteen takia (17 astetta, tuntui kuin 30), ja mie tajusin kotiin päästyäni, että olin saanut auringospistoksen ja olin lopulta koko illan poissa pelistä päänsäryn ja huonon olon takia. 

            

Toinen viikoloppureissu tehtiin kahdestaan Sidonien (edelliselläkin vaelluksella mukana ollut ranskalainen) kanssa, tälläkertaa kohteena Fløya (671m) (ja Bønntuva (776m) kun innostuttiin). Fløya on Tromssan tunnetuin tunturi, jonne kulkee sekä portaat (sherpatrappa) että kaapelihissi. Me ei kuitenkaan käytetty kumpaakaan, vaan kiivettiin tunturin kyljessä meneviä polkuja. Mie olin etukäteen vähän jännityksissä, kun edellisestä kiipeämisestä palautuminen oli niin rankkaa, mutta huolet osoittautuikin turhiksi, ja tästä tuli yksi miun lempparireissuista tähän mennessä! Polku meni alkumatkan puiden suojassa, ja puiden loputtua oli ihana tuulenviri koko loppumatkan. Maisemat oli upeat ja huipulta näki koko Tromsøyan saaren.

            

            

Näissä merkeissä kului siis koko kesäkuu. Heinäkuu oli miulla lomaa, ja niinpä lähdin reppureissaamaan kohti eteläistä Norjaa, mutta siitä teen ihan oman postauksen kunhan ehdin!

- Tilhi 

ps. kylläpä oli nostalgista päästä taistelemaan että saisin kuvat oikealla tavalla esiin, mutta kolme viimeistä eivät suostuneet keskelle vaikka mitä yritin