Navidad

Jouluaatto alkoi lievällä pahoinvoinnilla ja kurkkukivulla. Joulumielestä ei ollut tietoakaan ja olin myös vähän katkera host perheelleni, koska edellisenä päivänä (pe) olin missannut yhteisen joulukirkon.

Lyhyesti: Perjantaina olin koko illan kavereideni kanssa vapaaehtoisena auttamassa köyhän koulun joulujuhlassa. Olin etukäteen varmistanut, että mitään suunnitelmia ei ollut, mutta kun tulin illalla puoli kymmeneltä kotiin ei siellä ollut ketään. Lopulta muut saapuivat puolen yön jälkeen ja ilmoittivat että oho, missasit joulukirkon.

Jouluaatto ei siis alkanut ihan toivotusti. (tosi myöhäisen) Aattoaamiaisen jälkeen menin huoneeseeni lepäilemään ja skypetin sitten suomiperheen kanssa 2 ja puoli tuntia. Puhelun jälkeen miulla oli vähän parempi olo, otin pienet nokoset, soittelin hetken kitaraa ja menin sitten auttamaan päivällisen järjestelyissä. Trini oli suuttunut, koska en suostunut värittämään värityskirjaa ja Josefa oli ihan puoli nukuksissa.

Alunperin meidän oli tarkoitus mennä miun host äidin suvun luo juhlimaan, mutta Jeremiaksen äiti päätti tulla Etelä-Chilestä kylään ja päädyttiinkin viettämään rauhallinen joulu perheen (ja mummon) kanssa. Jeremiaksen sisko perheineen piipahti vaihtamassa lahjat vielä illalla.

Ruuan aikana kaikki lopulta rauhoittu ja siirryttiin kaikki tyytyväisinä avaamaan lahjoja ja miullakin oli lopulta tosi mukava joulu. Sain lahjaks XXL kokosen paian. (pitäisikö loukkaantua?) Lahjojen jälkeen mentiin naapurustoon kävelylle ja leikittiin (lähinnä trini ja josefa) lahjoilla. Annoin Slovenialle ja Jeremiakselle yhtenä lahjan osana toiselle keittiö- ja toiselle käsipyyhkeitä vähän vihjaillen, että niille saattaisi olla tarvetta, mutta toistaseks kumpikaan ei oo ottanut vinkistä vaarin.

Yöllä telkkarista tuli The sound of music ja mie olin viimeisenä hereillä sitä katsomassa. Sen jälkeen vielä fiilistelin hetken huoneessani joululauluja kynttilän valossa.

Tänään heräsin siihen, että Jeremias koputti miun ovella ja sano että nyt lähetään aamiaiselle Slovenian perheen luo. Siellä sain toisen paketin, jossa oli taskupeili ja super ruma ja pahanhajuinen (ja varmasti tosi halpa) paita. Peilille löytyy kyllä käyttöä, mutta epäilen laitanko sitä paitaa koskaan päälle. Syötiin siellä myös lounas (ja koottiin yhdessä Josefan uusi potkuauto) ja sitten tultiin kotiin. Kotona lepäsin taas hetken ja heräsin siihen, että Jermiaksen sisko ja veli tuli perheineen kylään.
Syötiin yhdessä empanadoja ja juotiin kaakaota ja mie katoin Karate kidiä Pablon(?) kanssa.

Nyt oon tosi onnellinen siitä, että huomenna saan olla yksin kotona. Ja lueskella miun itselleni ostamaa joululahjaa; H.C.Andersenin satukokoelma espanjaksi. Toivottavasti miun suomalainen joulupakettikin kohta löytäisi perille.

Hyvää joulua! -Tilhi

vacaciones

Monta kertaa oon tässä viimeisimpien viikkojen aikana ajatellut tänne kirjoittaa ja monta kertaa olen aloittanutkin, mutta luovuttanut. 

Miulla alkoi kesäloma kaksi viikkoa sitten eli heti joulukuun alussa. Useamman kerran olen unohtanu, että joulu on tulossa. Ulkona on päivisin lähes 25 astetta ja taivas pilvetön. Uimassakin oon käynyt jo kahdesti. 

Viime tiistaina lähdettiin käymään Etelä-Chilessä (Chillán nimisen kaupungin lähellä olevassa 'kommuunissa' San Nicoláksessa) Jeremiaksen sukulaisten luona. Lennettiin ensin Antofagastasta Santiagoon ja sitten Santiagosta Consepsioniin, josta mentiin loppumatka autolla. 

Etelä-Chile on paljon pohjoista vihreämpi, mutta myös kuumempi! Koska oltiin sisämaassa, ei Antofagastan jatkuvasta tuulenvireestä ollut tietoakaan ja 30 astetta tuntui tosi tukahduttavalta. Jeremiaksen perhe asui maalla. Aamuisin heräsin siihen, että kukko kiekui ja lehmät ammui. Naapureilla oli myös hevosia. Yhtenä päivänä kärsin pahasta allergiasta, mutta muuten kaikki meni hyvin ja reissu oli tosi mukava ja rento! 

Pääsin myös käymään Chillánissa (ruoka)ostoksilla ja San Nicoláksen puistossa leikkimässä. Tapasin tosi paljon ihmisiä ja olin ensin tosi hukassa kuka on kuka. Lapsia oli myös paljon (2x 1vuotias, 2x 3vuotias, 5x 8vuotias ja 1x 14vuotias). Lauantaina lennettiin takaisin.

Sunnuntai meni lepäillessä ja maanantaina mentiin luokkalaisten kanssa porukalla rannalle. Eilen kävin vähän etsimässä joululahjoja, mutta vielä puuttuu moni. Sentään löysin kaikille miun kavereille pienet yllätykset (ens lauantaina pidetään pikkujoulut).

ei näytä, ei tunnu joululta -Tilhi

Koti-ikävä(kö)

Viime viikolla meillä asui toinenkin vaihtari: Saksalainen Rebecca. Rebecalla oli ongelmia sen host perheen kanssa ja ne päätti, että se vaihtaa perhettä ja asuu sen aikaa meillä. Miulla ei sinänsä ollut mitään sitä vastaan, oikein mukava tyyppi, mutta sain alemmuuskompleksin, koska Rebecca uskalsi käyttää kielitaitoaan ja ymmärsi jo lähes kaiken. Samalla tuntu pahalta olla kateellinen jollekkin, jolla meni niin huonosti muuten. Hyvä puoli siinä oli se, että Trini ihastui Rebeccaan, joka jaksoi leikkiä paljon miuta enemmän ja sain olla rauhassa (ja sairastaa). Rebecca muutti eilen uuteen perheeseen.

Puhuin kieliasiasta oman (host)perheeni kanssa ja päädyttiin siihen, että nyt loppuu miun helppo elämä ja alkaa kunnon kielikylpy. Tarkoittaa siis sitä, että miun host isä joka on tähän asti puhunit englantia miulle, lopettaa sen. Pakotan itseni oleen siitä ilonen, koska miusta tuntuu, että oon kielen oppimisessa pahasti muita vaihtarikamuja jäljessä. 

Jostain syystä miusta tuntuu kokoajan siltä, että en oikeestaan tee täällä mitään, mutta se ei ees oo totta. Esimerkiksi viimeviikolla kävin Happylandissa (lasten sisätilahuvipuistopeliluolajuttu), meillä oli koulussa science fair, esiinnyin ekan kerran orkesterin kanssa täällä, meillä oli koulukuvaukset ja miun host äitillä oli synttärit. Joka päivä kävin tietysti koulussa, tein pari koetta ja läksyjä ja hengasin kavereitteni kanssa. 

Tällä viikolla ollaan lähdössä Peruun, jonne toivottavasti pääsen mukaan! Chileläiseen tapaan nää ei oo turhan tarkkoja aikatauluista ja saattaa olla liian myöhäistä saaha miulle lupa poistua maasta, vaikka ollaankin menossa tuohon ihan lähelle. Vaihtoehtona ois ollu lähtee meidän fysiikan ryhmän kanssa retkelle. Toivon kuitenkin hartaasti että pääsen matkaan ja rajalla ei tule ongelmia!

Tänään Joensuussa satoi ensilumi ja katoin tosi haikeana suomikavereitten mystoryja ja muita kuvia somessa. Oon tosi kyllästynyt täkäläiseen säähän. Se on aina sama! Viime viikolla oli vähän tavallista tuulisempaa, mutta ei mitään kummempaa. Kaipaan sadetta niin kovasti, ja lunta! Kaipaan myös suomen luontoa; metsiä, sieniä ja makeaa vettä. 

-Tilhi

ps. puhuin yks päivä äitin kanssa skypessä ja se sano, että miun pitäisi mainita täällä, että olen siis käynyt Atacaman aavikolla ja siellä näytti tältä:

Vain elämää

Arkea! Sitä oon elänyt nyt viikon verran, enkä enää valita :-) Koulussa on pakko keskittyä, kun kokeisiin pitää osallistua osasi sitten kieltä tai ei. Tällä hetkellä lempiaineita on ehdottomasti englanti ja matikka! ja inhokkeja psykologia ja kemia. Sain miun matikan opelta lahjaksi 575 sivuisen järkäleen nimeltä PSU matematica ja oon oikeesti niin nörtti, että oon innoissani siitä.

Oon edelleen kipeenä, mut siihen on nyt tavallaan jo tottunut eikä se enää haittaa. Miulla oli myös vaivaa selkä- ja pääkivuista, jotka paljastui miun huonon patjan syyksi. Sain uuden ja ongelma hoitui. Autokyydeissä oli tälläviikolla ongelmia (perjantaina kyyti ei saapunut ollenkaan, poltin naamani sitä odottaessa ja pääsin kuudeksi kotiin vaikka koulusta pääsin jo yhdeltä). Päätettiin, että tästedes kuljen koulusta bussilla kotiin tiistaisin ja torstaisin.

Näihin kuviin on periaatteessa miun kouluviikko tiivistetty.

Viikonloppuna menin miun kavereitten kanssa bussilla käsityömessuille ja rannalle (ja mäkkiin, jonka ne väkisin halus näyttää miulle). Olin yötä Monsella ja tänään kävin syömässä korealaista ruokaa (superhyvää) ja katsomassa tanssiharkkoja.

Tein päätöksen, että alan syömään valkoista lihaa, koska oon kyllästyny siihen että miulle tarjotaan lihan sijasta aina tölkillinen kylmää tonnikalaa. Niin hyvä kasvisruokavalio.

Viimekertaisia valituksenaiheita kommentoiden: Ostin itelleni feikkicrocsit sisäkengiks, joten sekin ongelma ratkesi (Ostin myös capon ja uuden Potterin). Huomenna käydään ostamassa miulle lisää saldoa puhelimeen ja toivottavasti saan vähän nettiaikaakin.

Onnistuin pilaamaan miun ihanan PINKin paidan, kun käytin sitä tiskatessa. Jeremias oli värjänny sen paitoja tiskialtaassa juuri aikaisemmin mustaksi, joten nyt on mustaa miunkin paidassa. Eikä ärsytä yhtään :----------)

lauantaisin on miun tiskivuoro -Tilhi

ps. täällä ei ymmärretä sarkasmia. Tulin yks päivä tulikuumaan autoon ja totesin että ompas kylmä. Jeremias katto miuta kun hullua ja sano että ei kyllä sen mielestä ainakaan. lol

Mikä ärsyttää (ja mikä ei)

Oon ollu lievästi kipeenä nyt viikon ja ajattelin, että mikä auttaiskaan paremmin kohottamaan miun mielialaa kuin lista muista asioista mitkä ärsyttää (kipeenä olemisen lisäksi siis).

Ensinnäkin: kieli. Tiiän, että valitan siitä aika paljon ja tiesin myös jo etukäteen ettei kielen oppiminen tyhjästä oo helppoa, mutta silti turhaudun tosi usein kun en ymmärrä jotain. Nyt miulla on kuitenkin noussut uusi, melkein vielä ärsyttävämpi ongelma; ymmärrän, mutten osaa vastata. Miulla meinaa myöskin tosi usein loppua usko itteeni. Jos en oo varma, että ymmärsin oikein tai miten joku sana sanotaan, on tosi vaikee vastustaa kiusausta vaihtaa englantiin. Ja sit joskus, kun annan tälle mieliteolle periks niin sit oon vihanen siitä itelleni koko seuraavan viikon. Ja sellanenkin hassu juttu kielen kanssa, että tosi usein ihmiset unohtaa et englanti ei oo miun äidinkieli ja sit ne on ihan ihmeissään kun ne kääntää jotain enkuks enkä ymmärrä sitäkään.

Toisena ja ehkä suurimpana turhautumisen aiheuttajana on autokyydit. Täällä on tosi vaikeaa mennä yhtään minnekkään ilman autokyytiä. Miun host vanhemmilla on yleensä omat juttunsa hoidettavana + Triniä ja Josefaa ei voi jättää kotiin yksin edes hetkeksi. On siis tosi vaikeaa sopia mitään juttuja miun kavereiden kanssa, jos ne tapahtuu kouluajan ulkopuolella. Tämä yhdistettynä huomioon, että jos miun kuskina on kukaan muu kuin miun host isä niin meillä ei oo yhteistä kieltä, tekee miun kodin ulkopuolisesta elämästä aika vaikeaa. Täällä on myös aina hyvä sää, joten autolla kukeminen tuntuu joskus tosi turhalta.

Myös sellanen asia, kuin internet (tai tässä tapauksessa sen puuttuminen) vaikeuttaa miun elämää. Oikeesti en ees välitä siitä, et en voi somettaa muualla kuin kotona, mut se et en voi käyttää whatsappia tai spotifyä on hermoja raastavaa välillä. Miun täkäläiseen liittymään ei myöskään kuulu tekstiviestejä eli on soitettava, jos on asiaa jollekulle. Usein sekään ei oo vaihtoehto, koska mitä sanon puhelimeen, jos meillä ei oo yhteistä kieltä??

Miulla on ajoittain myös tunnontuskia siitä, et haluisin olla yksin, mut en kehtaa. Oisin ihan ok, jos voisin tehä kompromissin silleen, että oisin miun huoneessa, mutta ovi ois auki. Valitettavasti armaat host siskoni tulevat miun huoneeseen joka ikinen kerta samalla hetkellä kun avaan oven. Tää tosin ärsyttää vain ajoittain.

Lisäks on tietysti kulttuurieroja, jotka ärsyttää miuta. Esimerkiksi se, että täällä on kaupoissa kassalla tyyppi, joka pakkaa siun ostokset valmiiks (ja käyttää 100 muovipussia ostit mitä vaan). Täällä ei myöskään kierrätetä, mikä ei johdu siitä etteikö nää haluais (miun perhe), mut niillä ei vaan oo mahdollisuutta. Ja vielä se, että koska täällä kuljetaan kengät jalassa sisällä (mistä en tykkää yhtään), lattiat on aina tosi likaset (mikä tarkottaa sitä, että miun sukanpohjat ja jalkapohjat on aina likaset).

Kylläpä helpotti....ja nyt muihin asioihin: Tänään tulee 50 päivää täyteen siitä, kun saavuin Chileen. Se tuntuu samaan aikaan tosi pitkältä ja tosi lyhyeltä ajalta. Jos miettii, niin se on kuitenkin puolet sadasta ja sata on jo paljon. Oon jo ihan sopeutunu täkäläiseen "arkeen". Lainausmerkit siksi, että en oo oikeestaan eläny täällä sitä ihan oikeaa arkea, koska ensin koulussa meni puolet tunneista siihen, että harjoiteltiin caporalia ja sitten syyskuun alusta lähtien ollaan juhlittu syyskuun kahdeksattatoista. Viime viikolla meillä oli kaksi vapaapäivää, tällä viikolla neljä koulupäivää, mutta ei tunteja ja ensiviikolla ei koulua ollenkaan.

Käytiin viime torstaina grillailemassa rannalla. Olin super väsyny, koska olin ollu edellisen yön koululla ja nukkunu tunnin. Tuntu vähän itsekkäältä, mut en jaksanu seuraa, joten menin kävelylle ja löysin ihan täydellisen kiven. Muutenkin se paikka oli ihan täydellinen. oisin voinu vaan istuu tunteja (yksin) ja kuunnella merta! En oo vielä kertaakaan käyny täällä uimassa, mutta ootan innolla kesää ja sitä, että pääsen taas rannalle!

Lisäks oon tosi onnellinen miun uusista tavaroista. Ostin kitaran! Se on musta, elektroakustinen ja Walden -merkkinen. Ostin myös joogamaton ja pienen huonekasvin. Ja viimeisimpänä, mutta ei vähäisimpänä: sain pöydän miun huoneeseen! Eli miulla on vihdoin paikka miun koneelle, miun vihkoille ja miun kasville. Ja mikä parasta, Josefa ei yllä ottamaan miun kamoja, jos ne on pöydällä :-D

Älkääkä käsittäkö tätä tekstiä väärin, oikeasti miulla menee hyvin! -Tilhi

ps. kuuntelin taustalla (kun kirjotin tätä) Hectorin Kuinka voit väittää ja miulle tuli huono-omatunto siitä et valitan näin paljon.

pps. Huomasin vasta nyt, että olin saanut tsemppikommentteja miun edellisiin postauksiin. Kiitos kovasti, piristivät! :)

tapahtumia

Chilen itsenäisyyspäivä on 18.9. ja siihen liittyen meidän koululla oli juhlat viime perjantaina. Juhliin sisältyi jokaisen luokan (päiväkodista lukion vanhimpiin) tanssiesitys, paljon ruokaa ja pelejä, kaikki tietenkin mahdollisimman perinteisinä Chilen versioina. Juhlat kesti aamu kahdeksasta seuraavaan aamuun klo 2. Mie en tosin ollt paikalla kuin kaksitoistatuntia kahdeksasta kahdeksaan (kävin välillä hakemassa miun Chileläiset henkkarit ja yhen miun kaverin kotona). Olin illalla kuitenkin ihan super väsynyt ja menin nukkumaan jo puoli 9.

Jokaisella luokka-asteella oli oma tanssinsa. Miun luokka tanssi Caporalia. Ehkä kaikkein hienoin asia kaikissa tansseissa oli niiden asut. Miun lemppari tanssiksi nousi Tinku.

Seuraavan päivän vietin aamusta host siskon ja serkun kanssa ja illalla menin juhlistamaan Monsen (valkosukkainen) synttäreitä. Oli super mukavaa ja olin tosi onnellinen kun pystyin poimimaan ihmisten puheenaiheita. Meiniki oli tosi rentoa: pelailtiin, juteltiin ja syötiin.

Tänään oon käyttäny aikani lähinnä palautumiseen ja pyykinpesuun. Kävin myös onnistuneesti minimarkerista suklaata yksin, mistä olen hyvin ylpeä. Oli kyllä aika kallista, 2700 pienestä levystä :( Illalla leikin lapsenvahtia.

klo 00:00 -Tilhi

Elämä hymyilee

Maanantai oli kaikille lomapäivä, joten mentiin koko perheen voimin satamaan. Käytiin kalatorilla ostamassa mustekala ja simpukoita ja ihailtiin sataman kaunista maisemaa.

Pyydettiin yhtä kalastajaa valmistelemaan meidän mustekalan ruuanlaittokuntoon. Se tarkotti sitä, että tää mies tappo ja perkas sen mustekalan ja sitten hakkas sitä pari minuuttia laiturin kiveykseen.

Kun tultiin kotiin Jeremiaksen sisko perheineen tuli syömään. Olin positiivisesti yllättynyt mustekalan ja simpukoiden mausta. Ovat parempia tuoreina, kun pakasteina niinkuin niitä suomessa käytetään. Ainoa häiritsevä asia siinä ateriassa oli se, muten ällöttävä tekstuura siinä mustekalassa oli.

Keskiviikkona sitten viimein aloitin koulun. En missään vaiheessa joutunut olemaan yksin, koska ihmiset on täällä rutkasti suomalaisia sosiaalisempia ja kaikki haluaa tutustua miuhun. Vaikka kukaan ei puhuis englantia ne tulee silti kyselemään ja selittämään kaikkea. Se on välillä tosi hämmentävää. Oon kuitenkin onnistunut löytämään nyt kolmen päivän aikana jo porukan jossa viihdyn ja joiden kanssa voin mennä syömään ja välitunnille.

Tunnit on usein aika tylsiä miulle, koska opettajat ei oikeastaan puhu englantia enkä mie ymmärrä espanjaa. Matikka ja Englanti on kuitenkin suhteellisen samat kaikkialla. Miulla on täällä myös valinnainen matikka ja fysiikka. Miun luokkakaverit yrittää aina parhaansa mukaan kääntää miulle annettuja tehtäviä, mutta se on aika hankalaa. Oon myös jokapäivä ihan äärettöman väsynyt koulunjälkeen, kun oon viettäny koko päivän kuunnellen vierasta kieltä ja yrittäny ymmärtää. Täällä on myös välillä tosi pitkiä koulupäiviä. Torstaina miulla loppuu koulu vasta 17:15. (koulu alkaa aina kahdeksalta)

Koulupukukin on muuten mukava, mutta en tykkää liikunta-asuuun kuuluvista housuista yhtään. Ne on matalavyötäröiset ja leveälahkeiset collagehousut, joissa ei oo nauhoja. Tänä aamuna nukuin jo ensimmäisen kerran pommiin ja olin super onnellinen siitä, että miun päivän asu oli valmiiksi päätetty. Täällä on kuitenkin mahdollista tulla normivaatteissa kouluun keskiviikkoisin ja perjantaisin, jos maksaa pienen summan (senttejä).

Tehtiin miun koulukavereiden kanssa diili, että ne puhuu miulle ensin espanjaa ja sitten vasta englantia jos (ja kun) en ymmärrä. En oo vielä huomannu mitään suurta parannusta miun espanjankielentaidoissa, mut sen oon huomannu, että miun on tosi vaikee kirjottaa hyvää suomenkieltä. Jos miun on jo nyt näin vaikee kirjoittaa, voin vaan kuvitella millaista se on sitten, kun tuun takaisin suomeen. Onneksi se on sitten sen ajan murhe :-D

sain kutsun bileisiin -Tilhi

Hello

Viimeisimmät pari päivää on ollu parhaita tähän mennessä. Päätin lopettaa masentelun ja aktivoitua ja lähdin host äitini kanssa mukaan sen töihin lastentarhaan. (olin tehny sen kerran aiemminkin, mutta luovutin nopeesti kun ärsytti etten ymmärtäny lapsien kysymyksiä yms.) Ohjeita oli aina vähän vaikee noudattaa, kun en oikeen ymmärtäny mitä piti tehdä. Miun päätehtävänä oli värittää monta arkkia värityskuvia. (en tiedä miksi) Huomasin, että hymyilemällä pääsee pitkälle. Muutamat tytöt oli tosi kovia halailemaan ja pojat halus esitellä miulle niiden englanninkielentaitoja. Tarkoittaen sitä, että ne tuli porukalla miun luo ja sano "hello" mihin vastasin "hello" ja ne oli kaikki ihan innoissaan.

"Töiden" jälkeen mentiin aina mummolaan (Slovenian eli miun host äidin äidin luo) ja syötiin siellä lounasta. Torstaina hengasin ruuan jälkeen Slovenian veljen ja sen kaverin (tai tyttöystävän?) kanssa ja perjantaina leikin Trinin ja kahden muun Slovenian sukulaisen kanssa. Molemmat oli hauskoja alakouluikäisiä tyyppejä, jotka ei oikeen puhunu eglantia, mutta yritti kuitenkin selittää miulle koko ajan jotain. Eilen illalla menin myös Slovenian äidin kanssa zumbaan. Oon tosi onnellinen siitä, että päätin lähtee mukaan! 

Zumba pidettiin ulkona, mihin en ollu ollenkaan varautunut, mutta kylmä ei ehtinyt tulla. Melkein koko ryhmä oli pelkkiä naisia lukuunottamatta yhtä miestä ja opettajaa. Treeni oli aika kova ja tuntu siltä, että osa niistä muista oli paikalla vaan ihailemassa sitä opea ja kiljumassa riemusta aina kun se pyyhki hikeä tai käänty selkä eteenpäin. Miulla oli kuitenkin ihan super hauskaa ja toivon, että pääsisin sinne joskus uudelleenkin!

Kävin myös katsomassa tulevan kouluni laulu-talentkisoja. Sain istua tuomareiden pöydässä ja miut esiteltiin erikseen koululaisille. Esitykset ei ollu mitään super hyviä, mutta yritystä löytyi. Kouluun en vieläkään pääse vaikka kuinka ollaan yritetty soitella kaikkialle. Homma on kuitenkin siinä pisteessä, että voin aloittaa heti, kun puuttuva paperi saapuu. 

miun pitää kuulemma huomenna valmistaa ruoka -Tilhi

Välitilassa

Tänään tulee täyteen kaksi viikkoa Chilessä. Paljon uutta kerrottavaa miulla ei kuitenkaan ole. En oo pystynyt vielä menemään kouluun, koska en oo saanu vielä kirjallista lupaa siihen. Tästä johtuen oon yleensä päivät yksin ja illat perheen kanssa. En myöskään voi juurikaan poistua kotoa omin avuin, koska miulla ei oo omaa kotiavainta ja ovia ei voi jättää auki. Välillä miulla on vähän vangittu olo ja en oo myöskään oppinut hirveästi espanjaa mikä vähän harmittaa. Viimeisimmät kolme päivää oon kaiken lisäksi ollut kipeänä.

Kuulostaapas miun elämä masentavalta. Oikeesti ei miulla oo hirveesti valittamista. Miun perhe on ihan super mukava ja kärsivällinen miun kielellisten puutteiden ja väärinymmärrysten kanssa. Trini (kolmevuotias host siskoni) on ottanu tavakseen tulla miun huoneeseen joka päivä ja kiskoa miut mukaan johonkin leikkiin. Aina ei huvita, mutta kyllä se silti tuntuu kivalta että ainakin joku haluu viettää aikaa miun kanssa. Oon myös seurannu Olympialaisia varmaan ekaa kertaa ikinä.

Miulle on lupailtu, että pääsisin tän viikon aikana kouluun ja käytiin jo hommaamassa miulle koulupuku. Sain hameen ja liikuntapuvun hupparin ilmaseksi lahjoituksena Jeremiaksen opettaja kollegalta ja loput vaatteet puoleen hintaan, koska oon niin spesiaali :-D Tosi halvalla pääsin siis! Nyt vaan ootan, että pääsisin oikeesti käyttämään sitä.

Arjen alkua odottaessa -Tilhi

Vihdoin Chilessä

Huh Huh. Lupailin monelle, että täältä saattaisi löytyä informaatiota miun elämästä Chilessä ja ajattelin ainakin toistaiseksi pitää lupaukseni!

Saavuin siis Santiagoon 27.7. kahdenkymmenen tunnin lentojen jälkeen. Kaikille tänne tuleville vaihtareille oli suuniteltu neljä päivää kestävä valmennus, jonka jälkeen me sitten siirryttiin perheisiin. Miulle ensimmäinen yö oli aika vaikee, koska erilaisen bekteerikannan takia oksensin koko yön enkä voinut edes luottaa hanaveteen, että olisin voinut juoda jotain. Jouduin lepäilemään lounaaseen asti ja silti olin aika puhki koko päivän.

Kaiken kaikkiaan valmennus oli kuitenkin hauska. Sain tavata kaikki muut Chileen tulleet vaihtarit ja ihailla upeita maisemia. Suurin osa muista vaihtareista oli saksalaisia tai tanskalaisia, mutta löytyi meitä myös muualta. Ohjelmassa oli paljon erilaisia leikkejä ja info-tuokioita chileläisten koulusta, perheistä, ihmissuhteista ja kulttuurieroista.

Sitten vihdoin eilen mentiin käymään YFU chilen toimistolla ja Santiagossa tai sen lähistöllä asuvat vaihtarit saivat tavata perheensä. Mie jouduin malttamaan vielä hetken, koska miulla oli edessä parin tunnin lento pohjois-chileen, Antofagastaan. Lensin yhdessä saksalaisen Rebecan kanssa, joka tulee myös asumaan täällä.

Kun oltiin perillä saatiin lentohenkilökunnalta lahjaksi pussilliset pähkinöitä ja karkkia (muille ei moisia ylellisyyksiä jaettu. Luulta,vasti koska oltiin niin eurooppalaisen näköisiä:D ) ja päästiin tapaamaan perheemme. Miulla oli vaan isä vastassa. Sit ajettiin kotiin ja pääsin tapaamaan myös host äitini ja 1 ja 3 vuotiaat host siskoni. (tässä vaiheessa kello oli noin 7)

Matkalla kotiin miulle kerrottiin, että miun tulevat luokkalaiset on järjestäny miulle bileet ja miun ope ja kolme luokkalaista tuli hakeen miut sinne. Tapasin paljon ihmisiä, sain tietää paljon uusia nimiä (joita en enää muista), sain kuulla paljon espanjaa ja olin kokoajan huomioituna. Puoliltaöin aloin väsyä ja miettiä että pitäisiköhän lähteä. En ollut sopinut mitään kotiintuloaikaa. Kun tultiin kotiin, sekä miun host perhe että hostisän siskon perhe ja niiden pienet lapset oli kaikki hereillä ja grillaamassa takapihalla. Olin kuitenkin niin väsynyt, että menin suoraan nukkumaan.

Nyt oon edelleen väsynyt ja hämmentynyt, mutta myös tosi onnellinen. Miun perhe täällä on tosi mukava ja tytöt on tosi uteliaita ja söpöjä. Varsinkin nuorempi on hyvää seuraa kun puhutaan suunnilleen yhtä paljon espanjaa niin kommunikaatio toimii.

-Tilhi

New year, new me?

Oon ollu flunssassa nyt harmikseni jo viikon. Pitää selvästi alkaa treenata miun vastutuskykyä etten aina sairastusi heti kun jollain on joku pikku köhä. Päätin kuitenkin että en jää uutena vuotena kotiin sairastelemaan ja lähdin illaksi Almalle (luultavasti syy miks en oo vieläkään ihan parantunut). 

Me alotettiin ilta tekemällä tortilloja (tässä vaiheessa meitä oli 7) ja vähitellen porukkaa alko kerääntymään paikalle. Mitkään bileet ne ei kuitenkaa ollu, vaan aika rauhassa me juteltiin ja kuunneltiin musiikkia, välillä tanssittiin ja välillä käytiin ulkona raketteja katsomassa. Omia ei kuitenkaan saatu aikaseks pamauteltua. Mie poljin kotiin ehkä puoli viiden aikaan aamulla vaikka oisin voinu jäädä yöksi. Oli vaan sellanen fiilis etten halunnu sinne kipeenä jäädä niiskuttamaan ja tartuttamaan muita.

Oon miettiny, että pitäiskö tehä uudelle vuodelle jotain lupauksia vai rullata vaan samaa rataa. Päädyin siihen, että mitään en varmaks sano etten pety jos ei onnistu. Elämäntapamuutos ois kyllä ihan kiva, mutta katotaan nyt kun koulu alkaa taas. Sellaisen muutoksen kyllä tein, että ilmoittauduin taas mukaan catpeoplelle tanssimaan. Oon kaivannu sitä niin paljon. Ehkä tämä on miun uuden vähemmän laiskan elämän alku?

ai mitenniin 2016 -Tilhi